Koskikeskus – Alvar Aallon visio Oulun jokisuistossa
Merikosken voimalaitoksen rakennustyömaa muutti Oulun Merikosken koskimaiseman kivierämaaksi 1940-luvulla. Tilanteen parantamiseksi alueen järjestelyistä ja voimalaitoksen julkisivujen suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu vuonna 1942. Sen tuloksena Bertel Strömmer sai tehtäväkseen suunnitella voimalaitoksen julkisivut ja Alvar Aalto alueen järjestelyt.
Aallon ehdotus oli näkemyksellinen ja annettua tehtävänantoa laajempi. Aalto osoitti, että jokisuiston aluetta tuli tarkastella kaupungin tulevaisuutta ja identiteettiä käsittelevänä kokonaisuutena. Kaupungin hallitun laajentumisen suunnittelu oli nyt käsillä, sillä Merikosken voimalaitoksen rakentaminen tulisi vaikuttamaan merkittävästi kaupungin kasvuun ja kehitykseen.
Oulujoki saarineen ja vesiväylineen oli Aallon esiin nostama harvinainen erityispiirre kaupunkiympäristössä ja sitä tuli korostaa. Menetettävä koskikaupungin identiteetti tuli korvata laadukkaalla suunnittelulla ja toteutuksella.
Saarille sijoitettava arvokeskus ja sen runkona toimiva siltajärjestelmä yhdistäisi toisistaan erillään olevan kanta-Oulun ja Tuiran. Näin kaksi kaupunginosaa yhdistyisivät suur-Ouluksi vesipeilien ympäröimän Koskikeskuksen ympärille. Vesipeilien ylle kohoavat suihkulähteet olivat muistuma Merikosken kuohuista ja rantoja kiertävät puistomaiset virkistysalueet olivat kontrastina siltojen modernille liikennejärjestelmälle.
Toivoniemen pistetalot, Raatin urheilukenttä ja Kuusisaaren puisto muodostavat suiston sydämen. Nykyään alue on suosittu virkistys- ja tapahtumapaikka, jossa Toivoniemen pistetalot, Raatin urheilukenttä, puistot, vesipeilit ja sillat luovat ainutlaatuisen maiseman. Koskikeskus on Aallon ensimmäinen kaupunkikeskustasuunnitelma ja merkittävä osa Oulun identiteettiä. Nimensä Koskikeskus on saanut Aallon kilpailuehdotuksesta.
Lisää suosikkeihinKatso kaikki suosikkisi
